Sue Lemström

Sue Lemström (s. 17. heinäkuuta 1948 Helsinki) on suomenruotsalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt Helsingin ja Vaasan ruotsinkielisissä teattereissa sekä useissa kotimaisissa elokuvissa. Vuonna 1969 hän oli perustamassa Skärgårdsteatern-ryhmää, ja on ollut mukana useimpien suomenruotsalaisten teattereiden tuotannoissa. Ensimmäisen vakinaisen kiinnityksensä Lemström sai vasta 63-vuotiaana Svenska Teaterniin. Lemström ääninäytteli Muumilaakson tarinoiden -ruotsinkielisessä versiossa Noitaa. Sue Lemström sanoo olleensa Suomen ensimmäinen radio-discjockey, joka teki 1960-luvun ruotsinkielisessä Ylessä ohjelmaa Pop Time. Hänen teatteriuransa alkoi Svenska Teaternin Hair-musikaalista 1969, minkä jälkeen hän pääsi täpärästi Svenska Teaterhögskolaniin ja valmistui sieltä 1974 huolimatta vaikeasta lukihäiriöstä. Sue Lemströmin tärkeimpiä rooleja ovat olleet Peer Gyntin Åse, Niels Bohrin vaimo Michael Fraynin näytelmässä Ett möte i Köpenhamn (2000–2001) sekä erityisesti vuoden 2003 rooli Mary Tyronena Eugene O’Neillin näytelmässä Lång dags färd mot natt. Benny Törnroosin televisiohaastattelussa 2014 Sue Lemström kertoi olevansa alkoholisti ja HIV-positiivinen. Sue Lemström sai Pro Finlandia -mitalin 2008.